tiistai 24. tammikuuta 2017

Nappisukat



 
 
Katselin Novitan nappisukkia useamman kerran ja ajattelin, että haluan sellaiset itsekin. En kuitenkaan halunnut oikeasti napitettavia sukkia, vaan napit vain koristeeksi. Eri malleja selailtuani päädyin tekemään oman sovelluksen.
 
Tein sukat Aapo-langasta, joka on suunnilleen saman paksuista, kuin 7-veikka.
*Puikoille loin 48 silmukkaa (12s puikolle) ja resorin tein 4o, 2n ja letti joka 6. kerros.
*Letti kääntyy toisessa sukassa vasemmalle ja toisessa oikealle.
*Nappilista on helmineuletta 4s leveydeltä
Varren mittasin sen mittaiseksi, että napit asettuivat siihen kauniisti.
Kantapää on tavallista vahvistettua neulosta ja kärkikavennus leveä nauhakavennus.
 
Yksi kerä lankaa riitti juuri noihin sukkiin, mutta olen jälkikäteen miettinyt, että hieman pidemmätkin varret olisi voinut olla. Kivat toki näinkin!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Maailma paras linssikeitto

Pakkassäiden huippuhyvä ja lämmin herkku, joka paranee uudelleen lämmittäessä.
Uskalias väite otsikossa ja tiedän, että maailman toiseksi parhaan linssikeiton ohje on Jolien sivulla samalla otsikolla.
 
NAM!
 Aika samaan tyyliin omakin keittoni tulee, mutta laitan omaani enemmän kasviksia. Oikeasti keittoni ei myöskään ole koskaan kahta kertaa samanlainen, koska sisältö riippuu kotoa löytyvistä aineksista. Joskus jätän kookoskerman pois, jollei sitä ole, mutta parempaa tämä kookoskerman kanssa on!
 
 
 
Tällä kertaa keittoon tuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
2 porkkanaa
1 suippopaprika
oliiviöljyä kuullottamiseen
2 kasvisliemikuutiota
kuivattua chilirouhetta
garam masala-maustetta
kurkumaa
2 prk tomaattimurskaa
n litra vettä
3dl punaisia linssejä
2dl kookoskermaa
 
Aluksi silppuan sipulit ja paprikan ja raastan porkkanat isolla terällä.
Sitten kuullotan ne mausteiden kanssa oliiviöljyssä muutamia minuutteja.
Tämän jälkeen lisään tomaattimurskan, liemikuutiot ja veden. Kun keitto on hetken kiehunut, niin lisään linssit.
Keitto saa kiehua rauhallisesti n vartin ennen kuin maistelen onko maku kohdillaan. Tässä vaiheessa lisäilen mausteita sen veran, kuin tarvetta on. Sitten lisään kookoskerman ja annan keiton kiehua vielä hetken.
 
Käytän keitossa punaisia linssejä, jotka kypsyvät n 10 minuutissa. Nopeimmillaan keitto on valmista noin puolessa tunnissa, mutta ei huonone, vaikka on hellalla pidempäänkin. Itse pidän aika paksusta keitosta, joten jos vettä on liikaa, niin kiehuttelen keittoa tiiviimmäksi, tai joskus se kiehuu pidempään, kun on joku muu juttu kesken.
Ei siis kovin tarkkaa!
Sama mausteiden kanssa, oman maun mukaan kun laittaa, niin hyvä tulee!
 
Tätä keittoa meillä syö kaikki. Kelpaa lihansyöjille ja on vegaaninkin ruokavalioon sopiva. Yksi kattilallinen riittää juuri ja juuri meille kuudelle ja jos syöjiä on useampia, niin sitten pitää tehdä jo enemmän.
 
Herkullisia ruokahetkiä!
 
Hanna
 
 
 
 


lauantai 7. tammikuuta 2017

Strömsön joulu

Laitoin alla olevan päivityksen facebook-sivuilleni vähän joulun jälkeen:
 
 
Strömsön kolmen tähden joulu:
*perunalaatikko tehdään kahteen kertaan, koska ensimmäinen erä oli käynyttä. Toisestakin erästä unohtui suola, mutta sitä voi lisätä syödessä...
*kotikaljapulloa avatessa kuohulla pestään sekä ruokapöytä, että lattia. Onko näissä joku "parasta ennen" päivä?!?
*koira syö puolet konvehtirasiasta =kuopus huutaa kiukkuisena, kun jäi ilman ja koira oksentelee pitkin lattioita.
Noh, loma tais tulla tarpeeseen ja lattiat on pesty. Uskaltaakohan uuden vuoden vieraat tulla?
 
 
Naurattaa vieläkin. Ja melkein nauratti tapahtumahetkilläkin.
Itku meinasi ensin tulla perunalaatikkoepisodissa, mutta poikani lohdutti heti, että onneksi on vielä aikaa ja ehtii tehdä uudet laatikot. Oikeassahan tuo oli. Ja joulu olisi tullut ilman laatikoitakin, tai kaupan laatikoilla tai ihan miten vaan. Perinteet ovat kivoja noudattaa silloin kun ne ei rajoita juhlan viettoa, eivätkä ahdista. 
 
Uudenvuoden vieraatkin uskalsivat tulla ja saatiin "kuokkavieraskin" seuraamme. Rakas ja tärkeä sellainen. Ystävien kanssa syötiin ja nautittiin hyvästä seurasta,  kuskattiin teinejä maailmalle ja rauhoituttiin lopulta pienempien kanssa vastaanottamaan vuoden vaihtuminen.
 
Ystävien valinnassa olen selvästi onnistunut, vaikka muuten taidoissa on välillä valittamista 😉
 
 
Vauhdikasta ja tapahtumarikasta uutta vuotta meille kaikille!
Hanna
 
 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Täällä taas!

Blogi on elellyt vuoden verran hiljaiseloa kirjoittajan ollessa melko kiireinen.
Nyt toiveeni on herätellä blogi uudelleen eloon varmaan jonkin verran muuttuneena.
 
Tässä joululomalla mietin, että mitä uutta keväällä tekisin ja yhtenä päätöksenä on uudelleen herätellä "Hannasen haaveita" henkiin. Jos tämä tuottaa minulle iloa, niin tätä teen ja toivon, että joku löytää takaisin lukijakseni.
 
Kuorolaulu ja neulominen on edelleen henkireikiäni. Ne eivät ole muuttuneet tärkeysjärjestyksissäni mihinkään.
 
Tänä syksynä kuoromme teki perinteisen joulukonsertin sijasta isänpäiväkonsertin ja joulukuu on ollutkin sitten rauhallisempi kuin aikoihin. Ehdin käydä kuuntelemassa muidenkin kuorojen konsertteja!
 
Ja sain neuloa!
 


Nämä yllä olevat sukat valmistuivat "välipalana" vanhemmilleni joululahjaksi <3
samalla, kun neuloin alemmassa kuvassa olevat Joulukalenterisukat Niina Laitinen designsin ohjeella.

 
 
Niinan joulukalenterisukkiin tuli joka päivä uusi pieni pätkä kirjoneuleohjetta ja sitähän odotti kuin pikkulapsi suklaakalenterin avaamista!
Toisena vaihtoehtona oli pitsisukat, mutta halusin oppia kirjoneuleen teon, joten valitsin nämä. Pieni pätkä kerrallaan tehden se olikin helppoa! Kiitos Niina!
Jos kiinnostuit, niin ohjeet löytyvät Niinan sivujen kautta Ravelrysta ja verkkokaupasta.

Hauskaa olla täällä taas, toivottavasti löydätte tänne!

Hanna


torstai 10. joulukuuta 2015

Jotain punaista

Tällä kertaa esittelenkin teille pari askastelu/käsityöjuttua, jotka olen tehnyt. On ollut pitkästä aikaa kivaa puuhailla jotain pientä ja nyt on ollut aikaakin sopivasti - koko aikaa ei ole tarvinnut juosta paikasta toiseen!
Käsityöhommat etenee mukavasti ja muutakin on tullut tehtyä.

Tässä ensimäinen tuotos:

Valmiit sytykeruusut pääsivät lasipurkkiin odottelelmaan käyttöön ottoa.
Olen monesti ihaillut sytykeruusuja eri paikoissa ja nyt lopultakin ehdin tehdä niitä itsekin! Ajattelin, että niitä on vaikea tehdä, mutta eipäs ollutkaan! Aika äkkiähän ne tuli pyöräyteltyä ja steariiniin dippailu oli kivaa! Ohjeena mulla oli Suomalaisen kirjakaupan ohje, sieltä ostin kynttilämassankin. Ohjeita läytyy netistäkin useampia, jos joku on samanlainen mattimyöhäinen, kuin minäkin, eikä ole vielä näitä tehnyt.

Hauskasti näissä suurennetuissa kuvissa näkyy siellä täällä sinistä, joka on siis munakennojen tekstiä, eikä näy luonnossa juuri lainkaan.



Sytykeruusujen teosta jäi steariinia, josta tein elämäni ensimmäisen kynttilän!
Siihen tuli jäähtyessä tollanen kuoppa keskelle, mutta ei se mun silmään haittaa. Ensimmäisellä polttokerralla suli ihan tasaiseksi. :)


Tässä vielä yhdet villasukat, jotka sain valmiiksi. Lankana Novitan Isoveli. Se on nopeaa neuloa, mutta tehdessäni nyt ekat sukat siitä en tajunnut, että sukkaosa eli toi kärki jäi aika isoksi. Olisi pitänyt kaventaa enemmän, jotta olisi tullut napakampaa. No nyt ei tullut, tuli tollaset löysemmät sukat.
Tykkään tosi paljon tosta väristä, samoin kuin noista pötkylävarsista. Kivat!



Nyt mulla on puikoilla Alpaca-lankaa, teen itselleni lapaset. Novitan lankojen jälkeen alpakka-lanta tuntuu niiiiin ihanalta ja pehmeältä että! Aivan ihanaa neuloa!
Taidankin tästä mennä jatkamaan!

Hauskaa loppuviikkoa!

Hanna

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulua kohti








Jouluisia juttuja olen jo onneksi ehtinyt laitella kotiin. 
Pihalla ei talvea pienistä pilkahduksista huolimatta näy, joten onneksi sisälle saa tunnelmaa kuitenkin.

Nämä kuvat on otettu jo jokin aika sitten, ja nyt huomasin, että eihän meillä enää ihan tuolta näytä. Valoja on tullut aseteltua lisää ja muutama juttu vaihtanut paikkaansa. Näinhän se menee. Meillä ainakin. Sisustus elää koko ajan, kun haluankin muuttaa vähän sieltä ja täältä. 

Tänä syksynä ostin taas tuon muratin, joka kiertää kauniisti ympyrässä. Lähes samanlaisen ostin viime syksynäkin. Se vaan jotenkin on mun silmään kiva!

Huiluakin on tullut välillä soiteltua ja se onkin läytänyt sopivan paikan lipaston päältä sillon, kun on esillä. 
On se vaan ihana soitin!
 Jospa voisinkin heittäytyä vaan "harrastelemaan", eikä tarvitsisi käydä töissä, niin musiikki pääsisi kyllä vielä paljon suurempaan osaan elämässäni!

Mukavaa viikonloppua!

Hanna

perjantai 20. marraskuuta 2015

Reissukuvia

Loma oli ja meni. 
Rentouduttiin ja nautittiin, niin kuin suunnitelmiin kuului. 
Paluu oli karu, lähes täydellistä nettipimennosta Sote-ratkaisuja ja Pariisin pommitus.
Teki mieli lentää samantien nettipimentoon ja lämpöön takaisin.

Olimme siis koko perhe viikon Lanzarotella lämmössä ja auringossa.

Hotellialueemme yhdeltä altaalta.

Nurmikkoa ei ollut missään, kaikkialla oli mustaa laavakiveä.





Meidän huone tai "asunto" näkyy kuvassa.

 Kävimme retkellä mm. Timanfayan kansallispuistossa. Maisema on lähes kokonaan laavakivilohkareita ja "hiekkaa". Upean näköistä. Laavasta näki edelleen miten se on valunut silloin satoja vuosia sitten ja jäähtynyt paikoilleen. 
Pääsimme ratsastamaan myös kameleilla tulivuoren rinteillä. Se oli sekä jännää, että kivaa!



Reunassa näkyvä piru on Timanfayan tunnushahmo.

Timanfayan maisemaa. Karua ja kaunista.
Näiden kyydissä ratsastimme!



Laavan muovaama maa.



Timanfayan puistossa oli ravintola ja sen ympärillä alue, jonne pysähdyimme hetkeksi tutustumaan alueen erikoisuuksiin. Kansallispuistossa oppaan piti olla siellä koulutettu opas, kuka tahansa ei siellä saa kertoa asioista.  
Yllä olevassa kuvassa meille näytettiin, että vulkaaninen toiminta on vielä niin hyvin voimissaan, että kun maassa olevan "reiän" reunaan laitettiin kuivia oksia, niin hetken kuluttua ne syttyivät itsestään palamaan tulivuoren kuumuudesta. 
Alla olevassa kuvassa opas kaatoi vettä maahan porattuu reikään ja siten sieltä purskahti kiehuva vesipatsas ylös!
Huimia juttuja!


 

Ravintolassa valmistettiin lihaa laavagrillissä. Maan sisältä tuleva kuumuus kypsensi ruuan.

 Loppuun vielä pari rentouttavaa iltakuvaa. Matkailu on kyllä kivaa, irrottaa arjesta täysin.
Nyt on taas hetken virtaa puuhata arkisia asioita ja ehkä tämä synkkä marraskuukin ohitetaan tänä vuonna hieman helpommin!

  


 

 Mukavaa viikonloppua!
Toivottavasti nautit kuvistani

Hanna