perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivän touhuja

Aatto meni kotona oman perheen  kanssa  nautiskellen. 
Pukki tuli kylään ja lahjoja tuli runsaasti, niin kuin asiaan kuuluu. :) 

Yritämme vuosi vuodelta (ja jonkin verran onnistummekin) vähentää lahjojen määrää isoimmilta lapsilta ja meiltä aikuisilta, jotta lahjojen jakamisessa olisi joku järki. Ehkä myös terveharkintaa mukana.

Minä kuitenkin ostan kaikenlaista muka tarpeellista tai muuten vaan ihanaa kaikille.
 Kun on niin kivaa ostaa rakkaille lahjoja!

Joulupäivänä menimme koko suvun voimin vanhemmilleni syömään ja itse ehdin vielä illaksi töihin. 
Tänään on taas vapaata ja olemmekin nauttineet auringosta ja lumesta, jota nyt riittää kaikkien iloksi!
(Toki meiltä löytyy pari kuumetautiin sairastunutta, jotka viettävät aikansa sisällä, mutta isossa perheessä kai aina joku..?)

Pienin on onneksi ollut lähes terveenä korvien putkituksesta asti ja pääsi nyt iskän kanssa lumihommiin. 
Iglun rakentaminen on jo kovassa vauhdissa!



 Itse lähdin sillä välin koiran kanssa lenkille ja nappasin kameran mukaan, jotta sain napattua muutaman aurinkoisen kuvan.



Asumme 1½km päässä kaupungin keskustasta ja toiseen suuntaan kun kävelen, 
niin noin kilometrin päässä näyttää tältä:


 
Tällaisessa maisemassa kyllä sielu lepää!


Kävelin Zicon kanssa umpihangessa pellon halki. Lunta riitti minullakin polviin asti.  
Loppumatkasta alkoi jo tuntua siltä, että huomenna voi olla pohkeet kipeänä. 
Tekee hyvää kaiken tämän mässäilyn jälkeen! :)





Loppumatkasta läheltä kotia löytyi tällainen maja metsästä. Ihana! 
Taidan tulla tänne uudelleen kuopuksen kanssa joku päivä!

Hanna

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

 








 









Toivon, että saamme kaikki nauttia läheisistämme, kiireettömyydestä, herkuista, peleistä,
 lumisateesta ja kaikesta ihanasta!


Hanna


perjantai 19. joulukuuta 2014

Muistamisia

Joulun alla tulee muistettua monia ihmisiä eri syistä.
Meidän perheessä ei ole pakottavaa tarvetta tai stressiä joka vuosi muistaa myös opettajia ja päivähoitajia, muistan heitä silloin tällöin, mutta en aina.

Mielestäni on mukavaa antaa lahja silloin, kun tulee hyvä idea lahjasta, jonka antaa. Inhoan pakolla ostettuja suklaalevyjä, kun ei muutakaan keksitty.

Nyt tämän pienoisen johdannon myötä pääsenkin siihen, että tänä vuonna (omasta mielestä) hyvä idea tuli, ja päivähoidon tädit saivat kuopukselta joulumuistamiset.





Purkkeihin koottiin yksinkertaisesti kerroksittain suklaakakun ainekset ja resepti kortin sisälle.
Helppoa ja kivaa!
Lahjojen saajatkin olivat innoissaan ja yksi tädeistä kertoi, että heillä lapset odottavat malttamattomina leivontahetkeä!





Piparkakkutalon koristelu oli tänä vuonna pääasiassa nelivuotiaan vastuulla. Esikoinen auttoi ja hoiti kokoamisen ja koristelut loppuun. Aika söpö! 
Itse pääsen nykyään jo aika monessa asiassa hieman helpommalla, kun noi isot on niin reippaita ja haluavat osallistua valmisteluihin. 
Edelleen silti tuntuu, ettei aika meinaa millään riittää kaikkeen. Yritänkin tolkuttaa itselleni, että useimmiten kiire on pään sisällä. Tosin aika usein se on läsnä myös ihan oikeasti, kun yhdistetään neljän lapsen, kahden aikuisen ja koiran tarpeet vuorotyön puitteissa. 




Mukavaa viikonloppua tonttujen touhuissa!

Hanna

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Laulua ja naurua

Syksyn yksi odotetuimpia viikonloppuja on nyt vietetty. Eilen oli konserttimme ja heti sen jälkeen hauskaakin hauskemmat pikkujoulut.

Havina <3

Konsertti meni hyvin, jännitystä oli ilmassa sopivasti, yleisöä saapui hienosti paikalle ja maa oli peittynyt valkeaan lumeen. Kaikki oli yksinkertaisesti ihanaa!


Konsertin jälkeen suuntasimme pikkujouluihin yhden kuorolaisen kotiin. 
Tarjoilut oli nyyttäriperiaattella, niin emäntäkin ehti nauttimaan illasta.

Suolaista ja makeaa, glögiä ja kuoharia, nauravia naisia ja yksi mies. 
Niistä oli meidän ilta tehty.


 Ihana emäntämme oli järjestänyt pari pikku yllätystä illan kulkuun. 
Paikalla oli Oriflamen esitelijä, jonka johdolla saimme tehdä valinnaisesti käsi- tai jalkahoidon Oriflamen tuotteilla. Se olikin ihanan rentouttavaa päivän päätteeksi!


Joulupukkikin yllätti meidät visiitillään! 
Näin kiireiseen aikaan pukilla on monta tehtävää, mutta onneksi pääsi pikaisesti käymään! 
Mehän toki lauloimme joulupukille useammankin laulun ja kiltit saivat lahjoja. 
Monta kilttiä kuorolaista porukassa olikin!


Olen kyllä onnekas, että saan olla osa tätä ihanaa porukkaa! 
Meitä on monta erilaista eri-ikäistä naista kuorossa ja tärkeä piirre porukassamme onkin huumori, joka meitä yhdistää musiikin lisäksi. 
Kiitos!

Hanna

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kutinaa vatsanpohjassa

Eilen oli syksyn viimeiset harkat ennen lauantaista esiintymistä. 
Olimme ensimmäisen ja ainoan kerran harjoittelemassa kirkossa, jossa esiinnymme ja fiilis oli aivan huikea! On ihanaa, miten ääni kuuluu hienosti tuollaisessa tilassa. 

Kuva lainattu Hattulan seurakunnan sivulta.

Ennen konserttia on aina hieman epävarma olo. Jotenkin ajattelen, että se kuuluu asiaan, jotta esityksestä tulee parempi. 

Laulaminen kuorossa on minulle energiaa, henkireikä kaiken arjen kiireen keskellä. 
Omaa aikaa, jolloin en vahingossakaan mieti työ- tai kotiasioita.
Lapset eivät keskeytä, eivätkä vaadi omiin juttuihinsa.

Viime vuoden konsertista

Olen miettinyt, että miksi laulaminen on se juttu, joka kolahtaa.
Minulla ei ole juuri minkäänlaista kilpailuviettiä, en oikeasti nauti urheilusta ainakaan silloin, kun vertaillaan ja määritellään kuka on paras. 
Kuorolaulussa ei kilpailla, vaan yhdessä luodaan yksi ääni, josta nauttivat kaikki sen luojat ja kuulijat.
Jokainen "kilpailee" vain itsensä kanssa harjoitellessaan ja voi voittaa vain itsensä. 
Siksi sitä varmaan rakastan.
En ole solisti, vaan osa kokonaisuutta. 
Jokainen meistä on tärkeä, mutta yhdessä olemme täydellisiä.

Ehkä se on sama, mitä muutenkin ajattelen elämästä
Tarvitsemme toinen toisiamme ollaksemme parasta mitä voimme.
Yksin ei ole kenekään hyvä olla.

Mikä teille on se oma juttu? Olisi mukavaa kuulla erilaisia tarinoita.

Hyvää yötä!

Hanna

Alla vielä kutsu konserttiin, jos olet lähellä ja haluat tulla.


lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuudesluokkalaisemme pääsi eilen juhlimaan itsenäisyyspäivää kaupunginjohtajan järjestämiin juhliin. Aika hienoa, että kaupunki tällaista järjestää!

Vaatteet käytiin ostamassa ajoissa ja tyttö saikin toivomansa värisen mekon. Sinistä oli toiveissa ja sininen ihanuus löytyi. Aamulla herättiin ajoissa kihartamaan hiukset ja laittamaan kampaus ja tyttö juhlakuntoon. Ensimmäiset omat "hienot juhlat" neitokaisella.


Joulukukista yksi suuri suosikkini on jouluruusu. Juurikin tuo lehdetön malli, jossa kauniit kukat pääsevät oikeuksiinsa. 




 Meillä onkin nyt viikonloppuna kahden koiran talous, kun siskoni koira tuli hoitoon. Hyvin nuo haukut keskenään pärjäävät ja pientä lisäsutinaa mahtuu aina mukaan!
Kovasti niiden täytyy kilpailla, ettei toinen vaan saa enempää huomiota/nameja/yhtään mitään. Höhlät!


Rentouttavaa viikonloppua ja ihania juhlia juhlijoille!

Hanna





maanantai 1. joulukuuta 2014

Pikkuista joulua

Viikonloppuna tuli käytyä Hahkialan Kartanon joulunavauksessa ja Tallinnan joulutorilla. Mukavasti sitä vapaan viikolopun aikana ehtii vaikka mitä!



Hahkialasta tarttui mukaan kaunis kori keskeneräisille käsitöille, kynttilöitä ja lapseille jotain pientä.
Siihen se kori istahti mun lempituolin viereen. Ai että on kiva!





Tallinnan reissu oli samalla meidän työporukan pikkujoulut, aina yhtä hyväntuuliset ja railakkaat! Mun työkamut! <3 



 Mulle varmaan tärkein etappi risteilyllä on Tallinnan raatihuoneen tori, jossa on ihanan jouluinen tunnelma. Siellä on kiva käydä haukkaamassa happea ja katsella kauniita käsitöitä, joita on paljon! Tuliaisostosten ainoa ongelma on vaikeus valita kaikista kauniista tuotteista.




Nämä sukat tulivat koristamaan ja lämmittämään perheemme naisväen jalkoja. Miesväen sukat katosivat jo ennen kuin ehdin niitä kuviin napata.

torstai 27. marraskuuta 2014

Hiippailevat tonttuset

Tonttu muutti olkkariin. Suosikkitonttuni on muuttanut meille jo monta vuotta sitten ja pääsee aina paraatipaikalle. Partakin alkaa olla jo kohta kulunut pois.



Tontut pukkaa jo väkisinkin esille punaisene vaatteineen ja tuovat omaa ihanaa tunnelmaansa.
Muitakin tonttuja meillä asustelee eripuolilla taloa, mutta eivät kiireiltään ehtineet vielä kuviin. 


Lapset meillä ei enää usko joulupukkiin pienintä lukuunottamatta. On ihanaa saada seurata vielä yhden pienen jännitystä ja lujaa uskoa siihen, että näki tontun pihalla vilahtavan!
Tosin isot osaavat myös käyttää hyväksi pienimmän uskoa. Aina voi vähän kiukuttelijaa muistuttaa...
Välillä täytyy palauttaa koko porukka maanpinnalle ja rauhoitella.



Joululauluja olen laulanut kuorossa jo syyskuusta, koska harjoittelemme joulukonserttiin, mutta nyt kuuntelen jo muutenkin joulumusiikkia. Alla kuva mun nuoteista, jotka on muodostunut jo vitsiksi korostusväreineen ja värillisine muistilappuineen. Yritän epätoivoisesti pitää nuotit järjestyksessä laittamalla kappaleitten nimet pikkulapuille, jotka näkyy reunassa.  (Ei auta...) Tuplakorostusväritys tuli, kun vaihdoin syksyllä toiseen ääneen, niin nyt monissa biiseissä on molemmat "mun äänet" väritetty. Miten niin värityskirja! ;)




Alla ihania ystäväni tekemiä käsitöitä.



Ystäväni on aloittanut tänä vuonna oman pienimuotoisen yrityksen. Skeffe tekee käsitöitä sivutoimisesti ja myy niitä tapahtumissa. Tästä pääset Skeffen facebook-sivuille. Aivan ihania tuotteita!
Jos kiinnostuit, niin tulevana viikonloppuna on Hahkialan kartanossa joulun avaus, jossa tuotteita myynnissä.

Itse ajattelin ehtiä Hahkialaan, se on aivan ihana kartano ja voin vain kuvitella kuinka kaunis se on jouluasussaan.

Mukavaa torstaita!

Hanna