tiistai 9. joulukuuta 2014

Kutinaa vatsanpohjassa

Eilen oli syksyn viimeiset harkat ennen lauantaista esiintymistä. 
Olimme ensimmäisen ja ainoan kerran harjoittelemassa kirkossa, jossa esiinnymme ja fiilis oli aivan huikea! On ihanaa, miten ääni kuuluu hienosti tuollaisessa tilassa. 

Kuva lainattu Hattulan seurakunnan sivulta.

Ennen konserttia on aina hieman epävarma olo. Jotenkin ajattelen, että se kuuluu asiaan, jotta esityksestä tulee parempi. 

Laulaminen kuorossa on minulle energiaa, henkireikä kaiken arjen kiireen keskellä. 
Omaa aikaa, jolloin en vahingossakaan mieti työ- tai kotiasioita.
Lapset eivät keskeytä, eivätkä vaadi omiin juttuihinsa.

Viime vuoden konsertista

Olen miettinyt, että miksi laulaminen on se juttu, joka kolahtaa.
Minulla ei ole juuri minkäänlaista kilpailuviettiä, en oikeasti nauti urheilusta ainakaan silloin, kun vertaillaan ja määritellään kuka on paras. 
Kuorolaulussa ei kilpailla, vaan yhdessä luodaan yksi ääni, josta nauttivat kaikki sen luojat ja kuulijat.
Jokainen "kilpailee" vain itsensä kanssa harjoitellessaan ja voi voittaa vain itsensä. 
Siksi sitä varmaan rakastan.
En ole solisti, vaan osa kokonaisuutta. 
Jokainen meistä on tärkeä, mutta yhdessä olemme täydellisiä.

Ehkä se on sama, mitä muutenkin ajattelen elämästä
Tarvitsemme toinen toisiamme ollaksemme parasta mitä voimme.
Yksin ei ole kenekään hyvä olla.

Mikä teille on se oma juttu? Olisi mukavaa kuulla erilaisia tarinoita.

Hyvää yötä!

Hanna

Alla vielä kutsu konserttiin, jos olet lähellä ja haluat tulla.


4 kommenttia:

  1. Ihana lukea samoja ajatuksia mita minulla on kuorossa laulamisesta. Se on vaan niin kivaa ja ihanaa...etenkin meidan porukassa <3 Laulakaa hyvin ja muistakaa hymyilla!! Hyvaa konserttia <3

    VastaaPoista
  2. Luulen, että tänä vuona hymy on herkässä. Nyt on ainakin niin hyvä fiilis! <3
    Ehkä nämä samankaltaiset ajatukset sopivat isojen perheiden äideille! ;) vaikka varmasti kaikki perheelliset kaipaavat sitä omaa arvokasta aikaa välillä.

    VastaaPoista
  3. Laulaminen voi olla tärkeä henkireikä kelle vaan, itsellenikin elinehto suorastaan. Mulle tulee säännöllisin väliajoin pakottava tarve päästä laulamaan, yleensä autoon tai suihkuun.. ;) Mutta se on varmasti sama tunne, kun urheilu joillekin, joiden on pakko päästä liikkumaan säännöllisesti voidakseen hyvin. Rentouttavaa ja piristävää! :)

    VastaaPoista
  4. Totta! Jokaisella on jotain, mitä ilman ei halua/voi elää. Ihan sama mitä se on, kunhan rentouttaa ja piristää! :)

    VastaaPoista