torstai 10. joulukuuta 2015

Jotain punaista

Tällä kertaa esittelenkin teille pari askastelu/käsityöjuttua, jotka olen tehnyt. On ollut pitkästä aikaa kivaa puuhailla jotain pientä ja nyt on ollut aikaakin sopivasti - koko aikaa ei ole tarvinnut juosta paikasta toiseen!
Käsityöhommat etenee mukavasti ja muutakin on tullut tehtyä.

Tässä ensimäinen tuotos:

Valmiit sytykeruusut pääsivät lasipurkkiin odottelelmaan käyttöön ottoa.
Olen monesti ihaillut sytykeruusuja eri paikoissa ja nyt lopultakin ehdin tehdä niitä itsekin! Ajattelin, että niitä on vaikea tehdä, mutta eipäs ollutkaan! Aika äkkiähän ne tuli pyöräyteltyä ja steariiniin dippailu oli kivaa! Ohjeena mulla oli Suomalaisen kirjakaupan ohje, sieltä ostin kynttilämassankin. Ohjeita läytyy netistäkin useampia, jos joku on samanlainen mattimyöhäinen, kuin minäkin, eikä ole vielä näitä tehnyt.

Hauskasti näissä suurennetuissa kuvissa näkyy siellä täällä sinistä, joka on siis munakennojen tekstiä, eikä näy luonnossa juuri lainkaan.



Sytykeruusujen teosta jäi steariinia, josta tein elämäni ensimmäisen kynttilän!
Siihen tuli jäähtyessä tollanen kuoppa keskelle, mutta ei se mun silmään haittaa. Ensimmäisellä polttokerralla suli ihan tasaiseksi. :)


Tässä vielä yhdet villasukat, jotka sain valmiiksi. Lankana Novitan Isoveli. Se on nopeaa neuloa, mutta tehdessäni nyt ekat sukat siitä en tajunnut, että sukkaosa eli toi kärki jäi aika isoksi. Olisi pitänyt kaventaa enemmän, jotta olisi tullut napakampaa. No nyt ei tullut, tuli tollaset löysemmät sukat.
Tykkään tosi paljon tosta väristä, samoin kuin noista pötkylävarsista. Kivat!



Nyt mulla on puikoilla Alpaca-lankaa, teen itselleni lapaset. Novitan lankojen jälkeen alpakka-lanta tuntuu niiiiin ihanalta ja pehmeältä että! Aivan ihanaa neuloa!
Taidankin tästä mennä jatkamaan!

Hauskaa loppuviikkoa!

Hanna

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulua kohti








Jouluisia juttuja olen jo onneksi ehtinyt laitella kotiin. 
Pihalla ei talvea pienistä pilkahduksista huolimatta näy, joten onneksi sisälle saa tunnelmaa kuitenkin.

Nämä kuvat on otettu jo jokin aika sitten, ja nyt huomasin, että eihän meillä enää ihan tuolta näytä. Valoja on tullut aseteltua lisää ja muutama juttu vaihtanut paikkaansa. Näinhän se menee. Meillä ainakin. Sisustus elää koko ajan, kun haluankin muuttaa vähän sieltä ja täältä. 

Tänä syksynä ostin taas tuon muratin, joka kiertää kauniisti ympyrässä. Lähes samanlaisen ostin viime syksynäkin. Se vaan jotenkin on mun silmään kiva!

Huiluakin on tullut välillä soiteltua ja se onkin läytänyt sopivan paikan lipaston päältä sillon, kun on esillä. 
On se vaan ihana soitin!
 Jospa voisinkin heittäytyä vaan "harrastelemaan", eikä tarvitsisi käydä töissä, niin musiikki pääsisi kyllä vielä paljon suurempaan osaan elämässäni!

Mukavaa viikonloppua!

Hanna

perjantai 20. marraskuuta 2015

Reissukuvia

Loma oli ja meni. 
Rentouduttiin ja nautittiin, niin kuin suunnitelmiin kuului. 
Paluu oli karu, lähes täydellistä nettipimennosta Sote-ratkaisuja ja Pariisin pommitus.
Teki mieli lentää samantien nettipimentoon ja lämpöön takaisin.

Olimme siis koko perhe viikon Lanzarotella lämmössä ja auringossa.

Hotellialueemme yhdeltä altaalta.

Nurmikkoa ei ollut missään, kaikkialla oli mustaa laavakiveä.





Meidän huone tai "asunto" näkyy kuvassa.

 Kävimme retkellä mm. Timanfayan kansallispuistossa. Maisema on lähes kokonaan laavakivilohkareita ja "hiekkaa". Upean näköistä. Laavasta näki edelleen miten se on valunut silloin satoja vuosia sitten ja jäähtynyt paikoilleen. 
Pääsimme ratsastamaan myös kameleilla tulivuoren rinteillä. Se oli sekä jännää, että kivaa!



Reunassa näkyvä piru on Timanfayan tunnushahmo.

Timanfayan maisemaa. Karua ja kaunista.
Näiden kyydissä ratsastimme!



Laavan muovaama maa.



Timanfayan puistossa oli ravintola ja sen ympärillä alue, jonne pysähdyimme hetkeksi tutustumaan alueen erikoisuuksiin. Kansallispuistossa oppaan piti olla siellä koulutettu opas, kuka tahansa ei siellä saa kertoa asioista.  
Yllä olevassa kuvassa meille näytettiin, että vulkaaninen toiminta on vielä niin hyvin voimissaan, että kun maassa olevan "reiän" reunaan laitettiin kuivia oksia, niin hetken kuluttua ne syttyivät itsestään palamaan tulivuoren kuumuudesta. 
Alla olevassa kuvassa opas kaatoi vettä maahan porattuu reikään ja siten sieltä purskahti kiehuva vesipatsas ylös!
Huimia juttuja!


 

Ravintolassa valmistettiin lihaa laavagrillissä. Maan sisältä tuleva kuumuus kypsensi ruuan.

 Loppuun vielä pari rentouttavaa iltakuvaa. Matkailu on kyllä kivaa, irrottaa arjesta täysin.
Nyt on taas hetken virtaa puuhata arkisia asioita ja ehkä tämä synkkä marraskuukin ohitetaan tänä vuonna hieman helpommin!

  


 

 Mukavaa viikonloppua!
Toivottavasti nautit kuvistani

Hanna




perjantai 6. marraskuuta 2015

Lomalle lomps

Tänään se alkoi. 
Loma
Viimeksi kesäkuussa ollut.
Kovasti jo odotettu.


Lomalla ajattelin siirtyä vähitellen joulun odotukseen, laitella kotia talvisempaan kuntoon ja reissata.
Nauttia ja rentoilla koko viikon, jotta sitten taas jaksaa arjen tohinoita.

Syksy on mennyt töissä nopeasti. On ollut kaikenlaisia uusia kuvioita ja uusia juttuja, joita olen päässyt onnekkaana opettelemaan. On virkistävää saada hieman uusia ulottuvuuksia työhön ja vähän erilaisia tehtäviä, kuin yleensä! Kyllä se maailman paraskin työ tarvitsee välillä jotain uutta, niin taas jaksaa!



Tässä päivänä eräänä Marks&Spenceriltä löytyi ihana keksipurkki, joka on samalla lyhty. Kuvittelin, että lyhdyn valo palaa pitkäänkin, mutta siinä onkin vain nappi, josta valo syttyy hetkeksi. Itse aikaa ei voi säätää. 
Kaunis tuo on silti!
Samasta paikasta on myös teepurkki, jossa on ihanaa joulun tuoksuista teetä. Kelpaa nyt ihmisen lämmitellä!
Teepurkki on myös kaunis itsessäänkin, voipi olla, että se jää käyttöön pidemmäksikin aikaa. 
Kuvassa olevat keksit eivät ole purkista, purkin sisältö katosi alta aikayksiön, kun toin sen kotiin.

Mukavaa viikonloppua!

Hanna


maanantai 2. marraskuuta 2015

Haaveista totta!


Siinä se nyt on.
Erittäin pitkäikäinen haaveeni tulossa todeksi.
(Enkä tiedä miten päin olisin! Kihisen kuin pikkulapsi, innoissani!)


Huilu. Murrosiästä asti olen tästä haaveillut ja nyt se on käsissäni!
Soitin monta vuotta lapsena pianoa ja sen lisäksi haaveilin soittavani huilua.
Se jäi vuosiksi kaikkien muitten haaveitten toteuttamisen ja arkisen elämisen alle, mutta josko nyt!



Huilun sain näin alkuun lainaan veljentytöltä, jotta voin rauhassa kokeilla ja harkita jatkanko harrastusta. Oman huilun osto on edessä, mikäli ehdin oikeasti tunneilla käydä.

Iik! Olen ihan innoissani ja puhaltelinkin tuossa jo hetken löytäen huilusta jopa järkevältä kuulostavia ääniä!
Suurin ongelma tässä on se, että vuorotyöläisenä neljän lapsen äitinä soittotunneille ei vaan oikein ole aikaa. Jos löydän jonkun, kenen kanssa ei tarvitse sopia säännöllistä aikaa tunteihin, vaan voisin sopia tunteja silloin tällöin, niin sittenhän tämä voi onnistuakin!

Huilu on kuitenkin sen verran vaativa soitin, ettei sitä ihan korvakuulolta voi opetella. Jonkun täytyy opettaa miten sitä oikein soitetaan, ettei tule tehtyä tyhmiä mokia, joita on sitten myöhemmin vaikea korjata.
Mutta siinä on niin kaunis ääni! En malta odottaa, että opin jonkun pienen lurituksen soittamaan!


Ihanaa ihanaa ihanaa!
Tämä tyttö loikkii onnellisena kohti uutta viikkoa!
Illalla pääsen vielä laulaa lurittelemaan kuoroon, jee!

Ihanaa viikkoa myös teille kaikille!

Hanna
(täysin tärähtänyt)

torstai 29. lokakuuta 2015

Kaunis, kaunis syksy

Ajattelin laittaa tänne blogin puolellekin muutamia ihania syksyn kuvia, joita on tullut räpsittyä. 
Syksy on ollut kyllä huikaisevan kaunis ja ihana. Ollaan nautittu sateettomasta aurinkoisesta säästä lähes koko ajan. Ja sehän kelpaa menneen kesän jälkeen!





Ruska on ollut kyllä todella kaunis. 
Kotimme lähellä on useita kauniita ulkoilureittejä, joita tulee varsinkin koiran kanssa koluttua.



 Karpalosuollekin päädyttiin pari kertaa isännän ja kuopuksen kanssa.
Tajusin vasta tänä kesänä, että karpaloita on runsain mitoin ihan kesämökkimme lähellä! Ollaan me siitä suon reunasta suppiksia poimittu monta vuotta, mutta en ole suolle asti kävellyt aiemmin.


Mökkimaisemissa meillä on myös pari isoa siirtolohkaretta (?), joille lapset haluavat kiivetä. Siellä käy myös kiipeilyharrastajia patjoineen kiipeilemässä mun silmissä lähes suoraa seinää pitkin ylös. On ne huiman taitavia!





Toi keltatakkinen retkeilykaveri näkyy kyllä metsässä tehokkaasti takissaan.
 (Joskin myös kuuluu koko ajan, hih...)

Huomenna on vielä vapaapäivä, ihanaa! Näillä viikolla olevilla vapaapäivillä saa kotihommia ym. edistettyä tehokkaasti, kun muut ovat koulussa ja -kuten tänään- kuopus hoidossa.

Ihanaa tulevaa viikonloppua!

Hanna

tiistai 27. lokakuuta 2015

Synttäreitä ja halloweenia

Viikonloppuna vietimme oman viisivuotiaamme synttäreitä, sekä hyvän ystävämme 60-vuotisjuhlia.
 (Kuulostanpa tosi vanhalta, hih!) 
Tässä sen huomaa, että ikä on aidosti vain numero, ihminen on se, millä on merkistystä.

Viisivuotias sai pitää ensimmäiset kaverisynttärit ja täpinä ennen juhlia oli sen mukaista. Poikaa jännitti niin, ettei millään olisi millään malttanut odottaa. Ihana!

 Juhlien koristelu alkoi jo ulko-ovesta. Hurjat hämähäkit hyökkäävät!


Seinillä lentelevät lepakot

Olin monta pitkää iltavuoroa töissä ennen kuopuksen juhlia, enkä ehtinyt valmisetella juuri mitään. 
Onneksi meillä on jo isoja teinejä, jotka suostuvat -ja haluavat!-auttaa juhlien järjestämisessä. 
Ilman heitä ei juhlia olisi ehdittykään valmistella! 

Sankarin siskon leipomuksilla ja kaupan tekemillä pärjättiin hienosti!



Hämähäkkikakkutikkarit olivat pienten poikien mieleen, samoin nakkimuumiot. 
Itseäni nakkimuumiot naurattavat.  Bongasimme idean Pinterestistä ja siellä kaikki näyttää paljon paremmalta! Oma versiomme muumioista on aika karu, mutta pojat olivat innoissaan ja se lienee tärkeintä! 



Tässä vielä 5v puhaltamassa kynttilät kakusta.


 Lasten synttäreitten loputtua me vanhemmat hengähdimme hetken ja lähdimme aikuisempiin juhliin. Oli kyllä aivan ihanaa juhlia hyvässä seurassa. 
Saimme nauraa sydämen kyllyydestä ja välillä pyyhkiä kyyneleitä silmänurkasta, sillä sankarille oli keksitty upeita esityksiä; lauluja, näytelmiä ja puheita. Monitaitoinen ystäväpiiri on huippua, kun on juhlan aika!

Rentoutuneina viikonlopusta jaksaa taas työn tiimellyksessä.

Mukavaa viikkoa Sinulle!

Hanna



perjantai 9. lokakuuta 2015

Nutella-muffinit

Innostuimme tekemään tyttösten kanssa yhtenä iltana muffineja, joihin laitoimme sekaan Nutellaa. Nutellahan lienee lähes kaikille tuttu äklömakea pähkinäsuklaalevite, jota varsinkin lapset syövät lusikalla suoraa purkista, jos saavat. (ehkä välillä aikuisetkin...)








Ohjeen löysin netistä ihan vaan googlaamalla ja se tulee tässä:
*
Nutella Muffinit 12kpl
150g huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
n.1dl maitoa
Nutellaa 12 tl
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten
Lisää toisiinsa sekoitetut kuivat aineet ja maito vuorotellen taikinaan.
Jaa taikina muffinivuokiin
Lisää jokaisen muffinsin päälle lusikallinen Nutellaa
Pöyräytä hammastikulla nutella ja muffinitaikina kierteelle.
Paista 200 asteessa n.20min
*
Hammastikulla pyöräyttäminen ei ollut ihan niin helppoa, kuin ajattelin, tuntui, että taikina meni vain sekaisin, eikä kauniisti raidoille, niinkuin ajatus olisi. Tosin raitoja tuli joka tapauksessa.
Nutella oli painavampaa,kuin muffinitaikina ja se painui osittain muffinien pohjalle. Maku oli silti kohdillaan! Nutella ei ole liian makeaa muffineissa.
Lapsethan näistä innostui kovasti, eikä muffarit kauan ehtineet lautasella vanheta!
 

torstai 17. syyskuuta 2015

Tyttöjen juttuja

Hannanen on haaveillut ja puuhaillut pitkän kesän kaikkialla mualla kuin tietokoneen ääressä. 
Josko sitä nyt syksyn myötä taasen olisi säännöllisemmin täälläkin!

Eilen meillä oli esikoisen kanssa aivan ihana päivä. 
Kävimme kaksistaan kaupungilla ostoksilla etsimässä vanhojentanssimekkoa.


 Kaikenlaisia suloisia ihanuuksia sitä on tarjolla, värejä ja malleja jos jonkinlaisia.
Tyttömme ihastui tähän kauniin väriseen mekkoon, joka sopi hänelle täydellisesti!


Mekko on nyt tilattu, ja se saapuu kotiin myöhemmin. Mekko on suloinen, kuten kantajansakin.
<3

 
On aivan ihanaa saada seurata vierestä nuoren naisen kasvua ja haaveiden toteutumista. Tyttöni on haaveillut vanhojentansseista ja mekosta jo ihan pikkutytöstä asti. Äidillä on aivan erityisen ihana asema saada olla mukana toteuttamassa tyttären haaveita. Katsoa vierestä aurinkoisia ja onnellisia kasvoja, kun unelmien mekko löytyikin yllättävän helposti.

Kävimme samalla muutenkin vähän shoppailemassa syksyä varten ja kaksistaa ulkona syömässä. Harvinaista herkkua, harvoin sitä pääsee kaksin yhden lapsen kanssa viettämään aikaa.
Todellista äidin tyttären laatuaikaa!

Hanna