lauantai 31. tammikuuta 2015

Ystävyydestä

Olen onnekas, minulla on ystäviä yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Aloitimme aikoinaan peruskoulun yhdessä, taapersimme samoilla ja rinnakkaisilla luokilla läpi yläasteen ja  lukion.



Lukion jälkeen hajaannuimme opiskelemaan ja ystävyys muotoutui uudella tavalla. Valmistuimme eri ammatteihin ja sijoituimme asumaan eri paikkakunnille.

Elämä vei jokaista tavallaan, eikä mikään näistä vienyt tärkeintä, ystävyyttä.
.
 
Olemme reissaanneet yhdessä ja erikseen, vaeltaneet ja mökkeilleet. Hullutelleet ja nauraneet, itkeneet ja juhlineet. Yhdessä.

Meitä on yhteensä kahdeksan. Harvoin enää tapaamme kaikki yhdessä, mutta välillä onneksi. Juhlimme mm. nelikymppisiämme porukalla.


Miehet ja lapset ovat mahtuneet aina mukaan ja on ihanaa seurata, että seuraavassa polvessa ystävyys jatkuu. Teinit nauttivat toistensa seurasta jo ilman meitä vanhempiakin!

Tänään taas tapasimme neljän naisen voimin pienimmät naperot mukana ja ajattelin kyllä, että ei taida ihmisellä olla mitään niin arvokasta, kuin ystävät, jotka pysyvät vuodesta toiseen ja tuntevat paremmin kuin kukaan.

Ihania ja korvaamattomia ystäviä on ollut onni saada elämässä myöhemminkin, mutta tämä "alkuperäinen" joukko säilyttää sydämessäni erityisen paikan aina.

Kiitos siitä!

Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti