perjantai 20. marraskuuta 2015

Reissukuvia

Loma oli ja meni. 
Rentouduttiin ja nautittiin, niin kuin suunnitelmiin kuului. 
Paluu oli karu, lähes täydellistä nettipimennosta Sote-ratkaisuja ja Pariisin pommitus.
Teki mieli lentää samantien nettipimentoon ja lämpöön takaisin.

Olimme siis koko perhe viikon Lanzarotella lämmössä ja auringossa.

Hotellialueemme yhdeltä altaalta.

Nurmikkoa ei ollut missään, kaikkialla oli mustaa laavakiveä.





Meidän huone tai "asunto" näkyy kuvassa.

 Kävimme retkellä mm. Timanfayan kansallispuistossa. Maisema on lähes kokonaan laavakivilohkareita ja "hiekkaa". Upean näköistä. Laavasta näki edelleen miten se on valunut silloin satoja vuosia sitten ja jäähtynyt paikoilleen. 
Pääsimme ratsastamaan myös kameleilla tulivuoren rinteillä. Se oli sekä jännää, että kivaa!



Reunassa näkyvä piru on Timanfayan tunnushahmo.

Timanfayan maisemaa. Karua ja kaunista.
Näiden kyydissä ratsastimme!



Laavan muovaama maa.



Timanfayan puistossa oli ravintola ja sen ympärillä alue, jonne pysähdyimme hetkeksi tutustumaan alueen erikoisuuksiin. Kansallispuistossa oppaan piti olla siellä koulutettu opas, kuka tahansa ei siellä saa kertoa asioista.  
Yllä olevassa kuvassa meille näytettiin, että vulkaaninen toiminta on vielä niin hyvin voimissaan, että kun maassa olevan "reiän" reunaan laitettiin kuivia oksia, niin hetken kuluttua ne syttyivät itsestään palamaan tulivuoren kuumuudesta. 
Alla olevassa kuvassa opas kaatoi vettä maahan porattuu reikään ja siten sieltä purskahti kiehuva vesipatsas ylös!
Huimia juttuja!


 

Ravintolassa valmistettiin lihaa laavagrillissä. Maan sisältä tuleva kuumuus kypsensi ruuan.

 Loppuun vielä pari rentouttavaa iltakuvaa. Matkailu on kyllä kivaa, irrottaa arjesta täysin.
Nyt on taas hetken virtaa puuhata arkisia asioita ja ehkä tämä synkkä marraskuukin ohitetaan tänä vuonna hieman helpommin!

  


 

 Mukavaa viikonloppua!
Toivottavasti nautit kuvistani

Hanna




perjantai 6. marraskuuta 2015

Lomalle lomps

Tänään se alkoi. 
Loma
Viimeksi kesäkuussa ollut.
Kovasti jo odotettu.


Lomalla ajattelin siirtyä vähitellen joulun odotukseen, laitella kotia talvisempaan kuntoon ja reissata.
Nauttia ja rentoilla koko viikon, jotta sitten taas jaksaa arjen tohinoita.

Syksy on mennyt töissä nopeasti. On ollut kaikenlaisia uusia kuvioita ja uusia juttuja, joita olen päässyt onnekkaana opettelemaan. On virkistävää saada hieman uusia ulottuvuuksia työhön ja vähän erilaisia tehtäviä, kuin yleensä! Kyllä se maailman paraskin työ tarvitsee välillä jotain uutta, niin taas jaksaa!



Tässä päivänä eräänä Marks&Spenceriltä löytyi ihana keksipurkki, joka on samalla lyhty. Kuvittelin, että lyhdyn valo palaa pitkäänkin, mutta siinä onkin vain nappi, josta valo syttyy hetkeksi. Itse aikaa ei voi säätää. 
Kaunis tuo on silti!
Samasta paikasta on myös teepurkki, jossa on ihanaa joulun tuoksuista teetä. Kelpaa nyt ihmisen lämmitellä!
Teepurkki on myös kaunis itsessäänkin, voipi olla, että se jää käyttöön pidemmäksikin aikaa. 
Kuvassa olevat keksit eivät ole purkista, purkin sisältö katosi alta aikayksiön, kun toin sen kotiin.

Mukavaa viikonloppua!

Hanna


maanantai 2. marraskuuta 2015

Haaveista totta!


Siinä se nyt on.
Erittäin pitkäikäinen haaveeni tulossa todeksi.
(Enkä tiedä miten päin olisin! Kihisen kuin pikkulapsi, innoissani!)


Huilu. Murrosiästä asti olen tästä haaveillut ja nyt se on käsissäni!
Soitin monta vuotta lapsena pianoa ja sen lisäksi haaveilin soittavani huilua.
Se jäi vuosiksi kaikkien muitten haaveitten toteuttamisen ja arkisen elämisen alle, mutta josko nyt!



Huilun sain näin alkuun lainaan veljentytöltä, jotta voin rauhassa kokeilla ja harkita jatkanko harrastusta. Oman huilun osto on edessä, mikäli ehdin oikeasti tunneilla käydä.

Iik! Olen ihan innoissani ja puhaltelinkin tuossa jo hetken löytäen huilusta jopa järkevältä kuulostavia ääniä!
Suurin ongelma tässä on se, että vuorotyöläisenä neljän lapsen äitinä soittotunneille ei vaan oikein ole aikaa. Jos löydän jonkun, kenen kanssa ei tarvitse sopia säännöllistä aikaa tunteihin, vaan voisin sopia tunteja silloin tällöin, niin sittenhän tämä voi onnistuakin!

Huilu on kuitenkin sen verran vaativa soitin, ettei sitä ihan korvakuulolta voi opetella. Jonkun täytyy opettaa miten sitä oikein soitetaan, ettei tule tehtyä tyhmiä mokia, joita on sitten myöhemmin vaikea korjata.
Mutta siinä on niin kaunis ääni! En malta odottaa, että opin jonkun pienen lurituksen soittamaan!


Ihanaa ihanaa ihanaa!
Tämä tyttö loikkii onnellisena kohti uutta viikkoa!
Illalla pääsen vielä laulaa lurittelemaan kuoroon, jee!

Ihanaa viikkoa myös teille kaikille!

Hanna
(täysin tärähtänyt)